Menneisyyden keloissa Isabella poistui per\u00e4miehen kanssa juonitellen, kun loikataan j\u00e4lleen ajassa eteenp\u00e4in Deloreanin peruutustutka huutaen.<\/p>\n\n\n\n

Satamakapakka, nykyisyys<\/h2>\n\n\n\n

Isabella saapuu tyhj\u00e4\u00e4n kapakkaan. Tarttuu vanhalta muistilta harjaan ja pyyhk\u00e4isee muutaman vedon hyr\u00e4illen tuttua melodiaansa, kun Mikko osuu paikalle kellarista.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: I-Isabella?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: IS\u00c4!<\/p>\n\n\n\n

Isabella rient\u00e4\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 syliin.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Miten kauan siit\u00e4 nyt onkaan? Miten sinulla on mennyt?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Aivan liian kauan! Voi, miten olenkaan maailmaa n\u00e4hnyt reilussa kymmeness\u00e4 vuodessa. Mist\u00e4 edes tiet\u00e4isin aloittaa…<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Sin\u00e4 heilastelit vasten kaikkia pelkojani sen pahamaineisen Peten kanssa ja sitten vain vaihdoit h\u00e4net per\u00e4mieheen.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Vaihdoinko? T\u00e4m\u00e4p\u00e4 uutta minullekin.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Pete sanoi, ett\u00e4… Etk\u00f6 sitten…<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Min\u00e4 halusin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Petelle, ett\u00e4 kuningattaren kultalasti oli vaivan arvoinen. Per\u00e4mies oli vain maaniteltavissa mukaan. Ja sitten jatkoimme suunnittelemattomasti matkaa, kun etsint\u00e4kuulutukset ja kaikenlaiset huhut alkoivat kiiri\u00e4 satamissa kulovalkean tavoin. Hurjaa on el\u00e4m\u00e4! Pian meri oli viett\u00e4nyt toiselle puolen maailmaa asti. Ja voi kun min\u00e4 nautin siit\u00e4 kaikesta!<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Kuka kapteenina sitten oikein toimi?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Min\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Kas tytt\u00f6\u00e4! Eik\u00f6 kukaan yritt\u00e4nyt kapinaa?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Jokunen rohkeni keikan ven\u00e4hdetty\u00e4 kuukausiksi ja taas kuukausiksi, mutta heid\u00e4t vedettiin k\u00f6lin ali. Loput rauhoittuivat nopeasti uusien keikkojen my\u00f6t\u00e4. Merell\u00e4 oli elett\u00e4v\u00e4 pysy\u00e4kseen hengiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Miten sinulla on mennyt?<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hiljaisessa kyl\u00e4pahasessa paljoa tapahdu. Pete k\u00e4y tuon tuostakin koittamassa v\u00e4rv\u00e4t\u00e4 porukkaa kostoreissulleen. Ja laivaa.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Kuulin huhuja. Ei kai h\u00e4n…<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Sinut j\u00e4tt\u00e4isi rauhaan, pikemminkin varmaan vain sulkisi syliins\u00e4 tukahtumiseen asti. Per\u00e4miehesi sen sijaan suolistaisi auringon paahtamalle rannalle kuin kalan. Pete syytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 laivavarkaudesta.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Voi! Selitin kyll\u00e4 kaiken Maryn kajuuttaan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni kirjeess\u00e4, mutta se taisi todella palaa Maryn mukana ennen kuin Pete yhytti kirjeen.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Olet siis kuullut onnettomuudesta?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Hullunkurinen sattuma, ett\u00e4 Maryn pitikin palaa juuri samana iltana, kun l\u00e4hdin Peten Isabellalla matkoihini. Heikompaakin ep\u00e4ilytt\u00e4isi, vaan per\u00e4mieheni oli syytt\u00e4 suotta etsint\u00e4kuulutettuna palosta kaukaisissakin satamissa viel\u00e4 vuosia tapahtuneen j\u00e4lkeen. Uskothan, ett\u00e4 tarkoituksenamme oli kyll\u00e4 palata suoraan keikan j\u00e4lkeen kotiin? Oudon paljon porua yhdest\u00e4 onnettomasta laivapalosta!<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Ei muuten ihan mik\u00e4\u00e4n pieni palo ollutkaan! Ruuti ruumassa syttyi, liekit tarttuivat viereisiin laivoihin ja upottivat yli puolet sataman laivoista. Seassa oli tuolloin joku kruunun laivakin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapaus muistetaan viel\u00e4kin ja syyllist\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n edelleen aktiivisesti.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Voi per\u00e4miest\u00e4ni! Kun olisin tuon arvannut, olisimme kehottaneet h\u00e4nt\u00e4 varovaisuuteen rantautuessamme.<\/p>\n\n\n\n

Mikko nostaa vaivalloisesti tynnyri\u00e4. Isabella koppaa tynnyrin tukevasti ja nostaa sen toivottuun paikkaan.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Aavistelin, miten pahalta tilanne mahtoi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kannaltamme, kun Pete kadotti noin vain molemmat laivansa. Kuvittelin silti Peten ajatusten jo v\u00e4h\u00e4n lientyneen.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: H\u00e4n olisi voinut aloittaa kunniallisenkin toimen. Meri paljastaa ihmisten todellisen luonteen mennen ja tullen.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Mit\u00e4h\u00e4n lie tuolloin paloy\u00f6n\u00e4 tapahtunut?<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: \u00c4l\u00e4 sill\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4si vaivaa. T\u00e4rkeint\u00e4, ett\u00e4 olet nyt t\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Luoti l\u00e4visti per\u00e4mieheni jalan, eik\u00e4 h\u00e4n ole merell\u00e4 en\u00e4\u00e4 entisens\u00e4 veroinen. Tied\u00e4tk\u00f6, ajattelin tuoda h\u00e4net t\u00e4nne apupojaksesi loppuel\u00e4m\u00e4kseen, jos tunnelma olisi jo rauennut. Nyt alan jo ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 oli v\u00e4\u00e4r\u00e4 veto tulla ollenkaan. Tai ett\u00e4 h\u00e4nen kiinnij\u00e4\u00e4misens\u00e4 kuulusteluihin ei ollutkaan suurin kuviteltavissa oleva paha. Paljon olemme tehneet, mutta t\u00e4h\u00e4n h\u00e4n on syyt\u00f6n! Uskothan?<\/p>\n\n\n\n

Mikko murtuu.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Uskon.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Mik\u00e4 sinulle tuli?<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Tuona iltana aioin anoa Pete\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinut rauhaan…<\/p>\n\n\n\n

Maryn kansi, menneisyys<\/h2>\n\n\n\n

Mikko selv\u00e4sti p\u00e4ihtyneen\u00e4 tynnyreiden \u00e4\u00e4rell\u00e4. Toistelee, sopertaa, sammaltaa.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: PETE! Tule ulos kajuutastasi.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Huhuu?<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Senkin pilssirotta! Pid\u00e4 n\u00e4ppisi erossa Isabellasta!<\/p>\n\n\n\n

Mikko todentaa ymp\u00e4rilleen p\u00e4lyillen, ett\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isesti laivassa tosiaan yksin. Kumoaa itselleen juomaa juuri toimittamistaan tynnyreist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: N\u00e4in sit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4\u00e4n kuormasta! Katso ja vie k\u00f6lin ali, jos uskallat!<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Isabella on ainoa tytt\u00e4reni. Ainoa! Sinulla on sent\u00e4\u00e4n vaihtoehtoinasi satoja satamia tytt\u00e4rineen.<\/p>\n\n\n\n

Mikko kaivaa taskustaan piipun, onnistuu kumoamaan samassa juomansa.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Honolulu. HONOLULU!<\/p>\n\n\n\n

Mikko raapaisee tikun tynnyrin kylkeen ja sytytt\u00e4\u00e4 piippua suulleen.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Vie v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4 hankitut dublonisi pois! Vie ja tuhlaa vaikka niihin Honolulun tytt\u00f6ihin. Minun tyt\u00e4rt\u00e4ni… et… vie!<\/p>\n\n\n\n

Mikko valpastuu, kun k\u00e4siss\u00e4 oleva tikku on palaa loppuun ja polttaessaan sormia tipahtaa kannelle. Nousee pian yl\u00f6s, kun huomaa roihun syttyv\u00e4n. Nappaa k\u00e4sill\u00e4 olevan rievun ja yritt\u00e4\u00e4 hutkia sill\u00e4 nopeasti yltyv\u00e4\u00e4 tulipaloa sammuksiin. Hylk\u00e4\u00e4 laivan, tuhriintunut riepu j\u00e4\u00e4 satamalaiturille.<\/p>\n\n\n\n

Satamakapakka, nykyisyys<\/h2>\n\n\n\n

Paluu takaisin edelt\u00e4v\u00e4\u00e4n kohtaukseen.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Se satamalaiturille j\u00e4\u00e4nyt riepu oli per\u00e4miehesi viitta. En todellakaan ajatellut niin k\u00e4yv\u00e4n, mutta syy vier\u00e4hti h\u00e4nelle. Kadotettuani sinut ja ep\u00e4illyn pysyess\u00e4 tavoittamattomissa tilanteen oli vain pelkurimaisesti sama antaa pysy\u00e4 t\u00e4llaisenaan. Oletko minulle vihainen?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Voi is\u00e4kulta! Meri ja vapaus on ollut parasta aikaani koskaan! En ikimaailmassa! Ent\u00e4 sin\u00e4 minulle, kun niin pikaisesti karkasin?<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: En! Voi rakasta tytt\u00f6\u00e4ni!<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Olen pel\u00e4nnyt itseni puolesta, mutta toisaalta my\u00f6s toivonut per\u00e4miehen kiinnij\u00e4\u00e4nti\u00e4, koska se toisi vanavedess\u00e4\u00e4n my\u00f6s sinut, ennen kuin joutuisin tunnustamaan. Se tunnustus on kuitenkin t\u00e4m\u00e4n pienen hetken arvoinen. Kuinka olenkaan kaivannut sinua, Isabella!<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Niin min\u00e4kin sinua! Eth\u00e4n heti kiiruhda kamarille?<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Odotan viel\u00e4 oikeudenk\u00e4ynti\u00e4. Voihan olla, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sette viel\u00e4 takaisin merille, kun pid\u00e4tte kiirett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Muistathan, mit\u00e4 meri tekee ihmisille. Tarpeitaan tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kadonnutta miehist\u00f6\u00e4 ei mahdeta ennen aamua saada kasaan. Ja t\u00e4nne j\u00e4i kyll\u00e4 muutenkin paljon selvitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 asioita.<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: Petek\u00f6?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Nyt, kun h\u00e4n ei kerran ymm\u00e4rr\u00e4 kantaa minulle kaunaa…<\/p>\n\n\n\n

MIKKO: J\u00e4isit hetkeksi. Kai sinullakin tarpeesi on. Teen tuoretta ruokaa.<\/p>\n\n\n\n