Tarinamme saa viimein odotetun p\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4. Ajoitus oli varmaan kaikille suuri yll\u00e4tys.<\/p>\n\n\n\n

Peten piilopaikka, nykyisyys<\/h2>\n\n\n\n

Asettuineina jo y\u00f6puulle.<\/p>\n\n\n\n

KAKE: Kiitos viel\u00e4 majapaikasta.<\/p>\n\n\n\n

PETE: Eip\u00e4 kai t\u00e4ss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

KAKE: Etk\u00f6 my\u00f6nn\u00e4, ett\u00e4 Isabellassa olisi ollut osansa? H\u00e4nh\u00e4n oli ainoa, joka tiesi k\u00e4tk\u00f6st\u00e4si.<\/p>\n\n\n\n

PETE: Mit\u00e4? Isabella piti sanansa. Ei rahojani ole koskaan kavallettu.<\/p>\n\n\n\n

KAKE: ”– kymmenkunta vuotta vaikka joka ilta kievarissasi kierroksen –”<\/p>\n\n\n\n

KAKE: V\u00e4it\u00e4tk\u00f6, ett\u00e4 suunnattomat varasi ovat kuluneet yhden kusisen kostoretken suunnitteluun?<\/p>\n\n\n\n

Pete on jo puoliunessa.<\/p>\n\n\n\n

PETE: Mit\u00e4h\u00e4n Isabellalle juuri nyt kuuluu…<\/p>\n\n\n\n

Vieras makuuhuone, nykyisyys<\/h2>\n\n\n\n

Isabella tuo makuuhuoneeseen vieraan pojanklopin mukanaan. Unohtuu hetken p\u00e4\u00e4st\u00e4 ihastelemaan huonetta.<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Oletpa kiinnostunut tavaroista.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Merill\u00e4 harvemmin tulee vastaan mit\u00e4\u00e4n mielenkiintoista. Saat sin\u00e4kin osasi huomiostani kohta. Mist\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on?<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Se on is\u00e4ni. H\u00e4n sai sen lahjaksi pid\u00e4tetty\u00e4\u00e4n sataman liikkeit\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n piinanneen rosvojoukon.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Niink\u00f6? En tiennytk\u00e4\u00e4n. …ei kai is\u00e4si ole vain palaamassa pian kotiin?<\/p>\n\n\n\n

AHTI: \u00c4h! H\u00e4n on kuulustelemassa juuri jotain vuosikaudet etsint\u00e4kuulutettuna ollutta merikarhua. Sen verran kaivattu tapaus, ett\u00e4 hyv\u00e4 jos malttaa aamupalalle palata.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: …tuhopoltosta ep\u00e4ilty?<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Miten arvasitkaan! Olin silloin viel\u00e4 lapsi. Muistan viel\u00e4kin sen kajon ikkunastani. Is\u00e4 vannotti minut sis\u00e4lle ja kuumuus puski huoneisiin. Luojan lykky, ettei hullummin k\u00e4ynyt!<\/p>\n\n\n\n

Isabella laskee hypistelt\u00e4v\u00e4t k\u00e4sist\u00e4\u00e4n ja vaipuu ajatuksiinsa.<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Mutta ei minua sellaiset kiinnosta! Ollutta ja mennytt\u00e4. Mit\u00e4 sanoitkaan kaipaavasi merilt\u00e4 tultuasi?<\/p>\n\n\n\n

Isabella k\u00e4\u00e4ntyy, kaataa keimailtuaan Ahdin itsetietoisesti s\u00e4ngylle ja k\u00e4y itse hajareisin p\u00e4\u00e4lle. Seisahtuu ja vaipuu taas ajatuksiinsa, kunnes saa oivalluksen ja tarraa ter\u00e4v\u00e4sti Ahtia kiinni petiin painetuista ranteista. Nauraa.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Min\u00e4 poltin ne.<\/p>\n\n\n\n

AHTI: …Mit\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Min\u00e4 poltin silloin ne sataman laivat. Sin\u00e4 surkeana y\u00f6n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ahti h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja yritt\u00e4\u00e4 tukkia Isabellan suuta tuloksetta, sill\u00e4 Isabellan ote pit\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Pysy hiljaa! \u00c4l\u00e4 puhu sellaisia! Ent\u00e4 jos is\u00e4ni palaakin kotiin ja saa kuulla? Vaarallisia puheita.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Niin min\u00e4 tein. Min\u00e4 poltin kaiken!<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Hys! J\u00e4\u00e4t viel\u00e4 kiinni.<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Haha! Olen huomenaamulla jo muissa maisemissa. Tied\u00e4tk\u00f6! N\u00e4in senkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 nipun paperia. Otan yhden ja kirjoitan sille tunnustuksen allekirjoitettuna. Tunnustan aivan kaiken, omalle kontolleni. Per\u00e4miehell\u00e4 ei ole asiaan osaa tai arpaa ja saakoon huomenna vapaana miehen\u00e4 jatkaa kunnialliselta tuntuvassa ammatissa anteeksipyynt\u00f6jen kera. Ja sin\u00e4 saat kiitosta is\u00e4lt\u00e4si selvitetty\u00e4si tapauksen. Kohta kirjoitan!<\/p>\n\n\n\n

AHTI: Kohta?<\/p>\n\n\n\n

ISABELLA: Merill\u00e4 alkoi tulla tyls\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Isabella kumartuu Ahdin kimppuun.<\/p>\n\n\n\n

Satama \/ Isabellan kansi, nykyisyys<\/h2>\n\n\n\n

Isabella valmistelee l\u00e4ht\u00f6\u00e4. Laulaa.<\/p>\n\n\n\n