Mjaahah. Itsenäisyyspäivä koittamassa ja jotain suomalaista pitäisi pieraista kalenteriin kolmessa ja puolessa tunnissa aikana, kun kaikki on peruttu. Ehkä viime jouluaattona alkunsa saanut näytelmäteksti? Joo! Ja osissa julkaistuna, että luukkuja voi halpamaisesti jatk… ettei tule liian paljon luettavaa yhdelle päivälle. Erinomaista! Ja aihekin vielä koskettaa perisuomalaista instituutiota. Käy kuin nyrkki Salen silmään!
Rakkaat ystävät…
Apinan villieläinpuiston teatterijaosto ylpeänä esittää lämminhenkisen joulukuvaelman:
Joulumafia
osa I: Pukin kuumalinja
Kohtaus 0
Roudausvalo. Seuraavan kohtauksen lavasteita ollaan vasta asettelemassa kovalla tohinalla.
PETTERI: Onpas liikkuminen tänään keskimääräistä tahmeampaa.
PUKKI: Sshhh…
Kohtaus 1: Pukin kuumalinja
Lavalla on kuumalinjan idyllinen studio takkatulineen ja taustalla touhuavine tonttuineen. Takaseinä on tyhjillään seinälle projisoituja välivideoita varten, joiden aikana luonnollisesti studion valo himmenee hieman.
Seinällä näkyy aluksi introvideo tai -kuva, jonka jälkeen studion valot syttyvät ja erityisesti Pukki valtaistuimellaan pääsee valokeilaan.
PUKKI: Hyvää huomenta, rakkaat lapset ja miksei vähän vanhemmatkin! Pukin linjat käyvät jo kuumina, mutta vielä voi päästä mukaan suoraan lähetykseen lähettämällä kuvia ruudussa näkyvään sähköpostiosoitteeseen tai soittamalla studioon. Joko meillä on ensimmäinen soittaja, Tytti?
Purukumia jauhava Tytti-tonttu taustalla nyökkää, laskee luurin korvaltaan ja keskittyy viilaamaan kynsiään.
PUKKI: Haloo!
Lyhyt hiljaisuus.
PUKKI: Pukki täällä, kuka siellä?
MARKO: M-M-Marko.
PUKKI: Mitäs Marko olet toiv…
MARKO: Minä pidän joulusta. Olen laittanut vuosittain kodin kauniiksi, paistanut joulukinkut, ostanut uudet hehkulamput valoköynnöksiin. Värilliset. Tiedät, että olen ollut uskollinen.
PUKKI: Öh…
MARKO: Pikkuveljeni joutui kerran vaikeuksiin. Ajautui uuteen porukkaan, lähti vieraaseen paikkaan. Hänet huumattiin, ryöstettiin ja pahoinpideltiin. Hän makasi sairaalassa kolme viikkoa. Kolme viikkoa! Perheeni kunniaa on loukattu.
PUKKI: Sepäs ikävää. Vaan vietätte varmaan nyt joulua mukavasti perhepiir…
MARKO: Nimet ovat tiedossa. Naapurin poikia.
PUKKI: Eh.. toki. Pukki tietää, Pukki tietää! Vaan mitä jos keskityttäisiin kivoihin asioihin? Mitä olet toivonut joululahjaksi?
MARKO: …HALUAN HEIDÄN KUOLEVAN.
PUKKI: Ei Pukki voi sellaista…
PETTERI: (sivusta kameralle) Silmä silmästä, katsos!
MARKO: Pistä heidät sitten kärsimään samoin kuin pikkuveljeni on kärsinyt!
PUKKI: No ei nyt ihan niinkään! Ehkä risulistalle kirjaaminen olisi nyt kuitenkin paikallaan…
Taustalla Petteri kaivaa esille terävin risuin päällystetyn pesäpallomailan ja ojentaa sen tontulle.
TONTTU: Kyllä, Pukki.
PETTERI: Pukki on armollisuudessaan ylettömän viisas.
Tonttu rientää pois studiosta mailan kanssa. Pukki ehättää hieman hämmentyneenä katsoa poistuvaa tonttua, mutta ihmetys keskeytyy soittajan kommenttiin.
MARKO: Kivi tippui sydämeltäni. Kiitos, Don!
Puhelu katkeaa.
PUKKI: Johan nyt. Niin oli kiire, ettei ”tonttua” ehtinyt loppuun sanoa.
Yksi tontuista töytyyttää Pukin syliin samanaikaisesti jo uuden juontokortin.
TONTTU: Meillä on jo linjoilla uusi soittaja.
PUKKI: Jaahas? No, kukas se siellä?
KIRSIKKA: Kirsikka. Muistuuko mieleen?
PUKKI: No… tuota… tokihan minä sinut muistan! Mitä Kirsikka harrastat? Vieläkö edelleen leijanlennätystä ja värityskirjoja?
Pukki haukkaisee väliin palan piparia.
KIRSIKKA: Tankotanssia.
Pukki meinaa tukehtua pipariin.
PUKKI: No jopas… sehän on ihan kiva ja liikunnallinen…
Puhelun taustalla kuuluu vauvanitkua.
KIRSIKKA: Jollain se on ylimääräistä viikkorahaa tienattava, kun meitä on nyt kak… OLE NYT JO SAATANA HILJAA.
Pukki pyyhkii hikikarpaloita otsaltaan ja alkaa hienovaraisesti viittoa sormellaan kaulan katkaisua avustaville tontuilleen.
PUKKI: Perheenlisäystäkin siellä. Pitääpä tuoda tuoreelle pikkusiskolle uusia leluja…
KIRSIKKA: HÄN ON MINUN TYTTÄRENI.
Pukin hienovarainen elehdintä voimistuu.
PUKKI: A-haa… no Pikku-Kirsikallehan ei sitten Baby Dollia tänä jouluna tarvitakaan, hehe.
KIRSIKKA: Joo, kiitos ei. Ja jos arvon punanokkainen ”daddy” voisi joskus käydä vierailulla toimittamassa DNA-testin.
Petteri vierellä lainaa liinaa, jolla Pukki juuri pyyhki omia hikikarpaloitaan, ja kuivailee omaa hikoilevaa päätänsä. Pukki mulkaisee vihaisesti Petteriä, mutta muistaa pian lähetyksen.
PUKKI: Pukilla on joulun monia alla näköisapulaisia ja heillä omia punanenäisiä näköisapulaisiaan…
KIRSIKKA: …elatusmaksuja on rästissä jo kolmelta kuukaud…
PUKKI: ONPA HARVINAISEN HUONO LINJA, NYT TAISI JO KATKETA.
KIRSIKKA: …ja sitten on vielä tätä koliikkiakin kiusana…
Pukki hutkauttaa kävelykepillään Pianistitontun tuolia. Pianistitonttu alkaa soittaa virttä (tai mitä hyvänsä muuta kappaletta).
PUKKI: Nyt Pukkia alkoikin kovasti laulattaa: JOULUMAA ON MUUTAKIN KUIN TUNTURILLA LUNTA…
Petteri on käynyt kiirehtien selvittämässä asioita tonttujen työpöydän äärellä ja astuu esiin spottiin samalla, kun puhelu onnistutaan lopulta katkaisemaan.
PETTERI: Tässä Pukin laulaessa onkin hyvä aika tonttuväelle siellä kotona siirtyä katsomaan piirroselokuvia.
Lava himmenee ja taustalla alkaa pyöriä jokin lyhyt, tarinaton ja teennäinen vaha-animaatio, piirroselokuva, näytelty kohtaus tms. Videon aikana tapahtumat jatkuvat off-air-studiossa…
PUKKI: KUKA PEIJAKAS TUON PUHELUN PÄÄSTI LÄPI? Pukki varta vasten antoi mustan listan. NIITÄ.. IHMISIÄ.. EI.. PÄÄSTETÄ.. LÄPI!
Puhelinpöydän äärellä tontut osoittavat ristiin toisiaan. Tuottaja rientää hätiin ja tyynnyttelee eleillään Pukin pysymään aloillaan.
TUOTTAJA: Ei hätää, Mestari! Pyydän anteeksi, Mestari. Hoidan asian, Mestari.
Tuottaja kääntyy tonttujen pöydän ääreen Pukin syventyessä lukemaan juontokorttejaan läpi.
TUOTTAJA: KUKA PERKELE TÄHÄN NYT SIIS OLI SYYPÄÄ?
Puhelinpöydän äärellä tontut osoittavat jälleen ristiin toisiaan, tällä kertaa eri henkilöitä osoittaen.
TUOTTAJA: JASSOO. Sitten ei kai auta kuin ottaa umpimähkäisesti yksi varoituskappaleeksi.
Tuottaja vääntää Logistiikkatontun pöydälle kumaraan.
LOGISTIIKKATONTTU: En se minä ollut, en todellakaan ollut! Vastaan vain logistiikasta.
TUOTTAJA: Hiljaa! Tuokaa kuumennettu piparimuotti.
LOGISTIIKKATONTTU: EI! EI EI!
Logistiikkatontun suulle mytätään hänen oma tonttulakkinsa. Tuottaja painelee hohdinten välissä tuotua piparimuottia logistiikkatontun pakaraan. Pian tonttulakki karkaa suupieliltä, jolloin Pukki havahtuu huutoon juontokortit käsistä karaten ja tallustelee lähemmäs.
PUKKI: Voi hyvä tavaton, lopettakaa ihmeessä! Kauanko te olette tonttupoloa rääkänneet? Muottikin alkaa olla jo jäähtynyt.
TONTTU: Hyvä idea, Mestari! Tuokaa uusi muotti uunista!
PUKKI: En minä sitä…
TUOTTAJA: Emme ehdi. Lähetys jatkuu! Äkkiä takaisin asemiin!
PUKKI: (Tuottajalle) Sinä! Sinun kanssasi keskustelemme vielä myöhemmin!
Tuottaja säntää takaisin varjoihin kameran taakse ja Pukkikin lyllertää juuri ajoissa takaisin paikalleen. Studion valot nousevat. Taustalla kollegat hilaavat vollottavaa Logistiikkatonttua studion valoista syrjemmälle rauhoittumaan hetkeksi.
PUKKI: Oh-hoh! Pukki tässä teki hieman tuolijumppaa. Peppu ylös penkistä ja takaisin. Huhhuh! Kas niin. Kukas meillä on seuraavana linjoilla?
TONTTU: Yhteistyökumppanimme on kyllä ohjannut meille erään rikkeentekijän, mutta tuskinpa…
PUKKI: Voi, tämäpä mielenkiintoista! Ohjatkaa vain mukaan lähetykseen!
TONTTU: Kyllä, herra. Hänen potrettinsa onkin ohjattu meille sähköpostilla.
PUKKI: Kas, katsotaanpas sekin.
Tonttu ojentaa Pukille juontokortin. Taustalle projisoidaan pidätyskuvat pikkutytöstä. Kylttiään hän pitelee värittynein sormin.
PUKKI: Halojaa? Onko meillä siellä Kaisa?
KAISA: No.. juu…
Näillä paikkein Aikatonttu on pölähtänyt studioon suuren paketin kera. Joku tontuista studiossa sekä tuottaja varjoista kiirehtii ylimääräistä huomiota vältellen hyssyttelemään tulokasta, mutta liian myöhään.
AIKATONTTU: Lähetys Pukille!
Kiirehtinyt tonttu sättii miimisesti/hiljaa Aikatonttua suoraan lähetykseen töytyilystä. Pienen läksytyksen jälkeen Aikatonttu liittyy studion auvoisaan idylliin avustamaan muita tonttuja. Paketti jää studion lattialle.
PUKKI: Mitäs… Ohhoh! Anteeksi. Täällä onkin kova tohina päällä. Vaan niin: Kuulin, että Kaisalla olisi jotain sydämellään.
KAISA: Pyydän armoa, Pukki! Minulla ei ole varaa enää nykyiselläänkään ruokaan, saati pipareihin. Jos vain saisin lisää maksuaikaa…
PUKKI: Höpsistä! Lasillinen maitoa ja pipari on vain vanha hupsu tapa. Niitä saan joka talossa. Pärjään kyllä mainiosti ilm…
TONTTU: Pukki hyvä! Katsotaanpa kuitenkin vielä, mitä hän on mennyt tekemään!
Taustalle projisoidaan graffiteja ja kuvia elintarvikkeista.
TONTTU: Näpistelyjä ruokakaupassa, töhrimistä, irtolaisuutta… lista on kovin pitkä yhteiskuntamme ei-kuluttavalle jäsenelle!
PUKKI: Hm… Ovatpa tavattoman yksityiskohtaisia! Ovatko nuo sinun kädenjälkeäsi?
KAISA: En se minä ollut. Ihan varmasti en!
PUKKI: Noh, enhän minä nyt sillä! Eikä Pukille saa valehdella. Näinhän minä roiskeet käsilläsi.
Taustalla näytetään vielä pidätyskuvaa. Kaisa vaikertelee nolostuneena.
PUKKI: Tiedätkö… Pukki tietää tästä läheltä pajan, jossa tuollaiselle lahjakkuudelle voisi olla käyttöä. Saisit maalata nukeille pieniä pyöreitä silmiä. Ja suita. Ja poskia!
Pukin pullistellessa havainnollisesti luettelemiaan kasvonosia Kaisaa alkaa jo naurattaa.
PUKKI: Ja mikä parasta, saisit rahaa syödäksesi. HOHOH! Tai ehkä rahan voi vaihtaa ruokaan, jos kolikot maistuvat suussasi kuivilta, hohhohhoh!
Pukki ja Kaisa hykertelevät molemmat hetken.
TONTTU: Yhdyskuntapalvelu voi olla alkuun paikallaan, mutta mitä Pukilla olisi ehdottaa varsinaiseksi rangaistukseksi?
PUKKI: Rangaistukseksi? Rangaistukseksi! Eihän Pukki nyt… joulu on lempeämielisyyden aikaa. Entäs jos vain painetaan asia villaisella?
PUKKI: (kohti kameraa) Kuule, Pukki pistäytyy luonasi tänä iltana. Eiköhän tuolta joku pehmeä paketti sinullekin löydy. Äläkä enää huolehdi niistä pipareista.
TONTTU: Oiva päätös, Isäntä! Villaisella siis. Ryhdyimme jo toimeen.
Tontut taustalla ovat alkaneet täyttää villasukkia kiuaskivillä ja koetella niiden lyömävoimaa kämmentä vasten.
PUKKI: …toimeen? Stop tykkänään!
Pukki näkee tiehensä kiirehtivän lynkkaysjoukon selän liian myöhään. Toimeen alkaneet tontut ehtivät poistua studiosta. Omissa lähetysrutiineissaan kiinni ajatuksineen oleva tonttu tuuppaa tuolistaan irtautuneen Pukin takaisin paikoilleen ja ojentaa seuraavan juontokortin.
TONTTU: Maltahan pysyä aloillasi, vaikka Aikatonttu toikin puhelun aikana Pukille paketin. Seuraavana meillä on vuorossa Harri Pieksämäeltä.
Hetken tauko. Pukin katse on nauliintunut studioon tuotuun pakettiin.
HARRI: H-h-halojaa?
Tauko.
HARRI: Juontaja, näytä tiss…
PUKKI: NYT TÄMÄ HULLUNMYLLY SAA KYLLÄ LOPPUA!
Pukki rynnii tontun edestään tuupaten päin suurikokoista pakettia, mutta muut tontut aloilleen jäänyttä Aikatonttua lukuunottamatta onnistuvat pysäyttämään hänet. Tuottaja astuu esiin ja osoittaa Pukkia aseella. Studio himmenee äkillisesti ja taustalla näkyy Hetkinen-ruutu. Pukin rynniminen jatkuu estelyistä huolimatta.
TUOTTAJA: Jo on kumma, ettei edes aseen uhka saa enää tokenemaan! Sitokaa hänet tuoliin.
Tontut tekevät työtä käskettyä ja Aikatonttukin liittyy avuksi.
TUOTTAJA: Anna anteeksi, mutta tämä on omaksi parhaaksesi. Olet selvästi ylirasittunut, Mestari.
Pian Pukki on aloillaan valtaistuimellaan ja viimeiset solmut saadaan sidottua.
TUOTTAJA: Nyt pidät itsesi kurissa ja hoidat homman loppuun. Perheesi tarvitsee sinua. Avaat lahjasi sitten myöhemmin.
Seuraa intensiivinen kasa lyhyitä dialogeja, joiden välissä studio himmenee painajaismaisesti pikakelattuihin väliohjelmiin. Näiden aikana Pukki sätkii sidottuna tuolissaan kuin yrittäisi haukkoa happea vesikidutuksessa ja tokenee jälleen valojen noustessa hetkellisesti vastaamaan puheluihin.
SOITTAJA: Onko Pukki kuullut jo vanha homo -vitsin?
PUKKI: Arvaa 3000 kertaa.
SOITTAJA: Ei?
PUKKI: Arvaa vielä 2999 kertaa lisää.
(pikakelailtua välishow’ta)
SOITTAJA: Pukki on huijausta! Vedin kerran tekoparran irti!
PUKKI: Eikä ole! Ne ovat… öhm… spitaalini ensioireita.
SOITTAJA: Ai? Kuoleeko Pukki…?
(lisää pikakelailtua välishow’ta)
SOITTAJA: Minun toive on päästä tontuksi!
PUKKI: Täällä studiossa alkaa kyllä olla tällä menolla uusia vakansseja auki.
(lisää sätkimistä ja silmissä suhisevia lastenohjelmia)
PUKKI: Mistäs sinä olitkaan kotoisin?
SOITTAJA: Paloheinästä.
PUKKI: Siellä varmaan heinää palaa.
Hetken tauko.
PUKKI: Noh, se nyt oli sellainen Pukin vitsi… Haloo?
Hetken tauko.
SOITTAJA: Minulla on nälkä.
(ja taas…)
Puhelimesta kuuluu epämääräistä laulua.
PUKKI: Skrillexiä ei ole lähetyksessä ennen kuultukaan. Pukki kiittää!
Taustalle pölähtävät lopputekstit, aluksi pikakelattuna nekin. Viimeinen teksti hidastuu tuskallisen hitaaksi ja studio tyhjenee niin muista hahmoista kuin Pukin salaperäisestä paketistakin. Pukki jää retkottamaan tuoliin aivan uupuneena ja liikkumattomana. Hetken hiljaisuuden jälkeen Petteri saapuu himmentyneeseen studioon.
PETTERI: AI NIIN!
Petteri vapauttaa Pukin ja taluttaa hänet pois lavalta.
Näihin tunnelmiin päättyi ensimmäinen ja pisin osamme. TL;DR-versio: käykää katsomassa ensi keväänä Kuopion ylioppilasteatterin toteutus tekstistä.