Raskas reissu on takana ja Pukin aika huoahtaa helpotuksesta. Vai onko? Toiseksi viimeinen osa tarinaa koittaa…
Joulumafia
osa VI: Paluu Koskenkorvatunturiin
Kohtaus 6
Petteri ja nuutuneenoloinen Pukki ovat laskeutuneet taas tutun pöydän ääreen. Petteri laskee pöydälle laskettuja pipareita.
PUKKI: Tämäkin ilta meni ihan pipariksi.
PETTERI: No niinpä! Saatiin omamme pois hyvällä tuotolla.
Petteri oivaltaa Pukin reaktiosta, että puheet taisivat päätyä hieman ristiin, ja kaivelee puheenaihetta vaihtaakseen taskujaan.
PETTERI: Ai niin, jotain taisi jäädä konttiin. Ole hyvä, Pukki!
Petteri tuuppaa taskustaan Pukille paketin ja Pukki kaivaa povitaskustaan Petterille vastalahjana rusettiin kääräistyn viskilasin.
PUKKI: Jotain sinullekin. Hyvää joulua!
PETTERI: Kiitos samoin!
Pukki tutkii pakettia tarkemmin ja lukee pakettikortin.
PUKKI: ”Tarmolle”?
PETTERI: Sanoinhan, että se jäi konttiin.
Pukki purkaa hetken epäröinnin jälkeen paketista fidget spinnerin ja heilauttaa sitä kerran Petterin mieliksi. Tuottaja on saapunut paikalle etsivin katsein ja bongannutkin jo parivaljakon. Hän saapuu terävästi kaksikon luo.
TUOTTAJA: Tunnistamaton kiitävä esine oli lohkaissut palan Kheopsin pyramidista ja baarin eteen parkkeeratussa reessä on vastaavankokoinen kulmikas lommo. Mikä skandaali! Mitä te tunarit tiedätte tästä?
PUKKI: Jos krääsää ei olisi nykyisin näin julmetusti rahdattavanamme, ehkä maailma ei murenisi allamme. Ja sinäkö logistiikkaa nykyisin valvotkin?
Tuottaja kumartuu hitaasti kohti Pukkia.
TUOTTAJA: Kukapa muukaan sitä valvoisi?
PUKKI: SINÄ TURKASEN…
Baarin tanssityttöset kirkaisevat ja juoksevat karkuun. Pukki ja Tuottaja rettelöivät hetken ennen kuin Petteri saa vaivoin kammettua itseään väliin sen verran, että välienselvittely sentään hidastuu. Pukki pysyttelee kiinni Tuottajan rinnuksissa.
PETTERI: Pojat! POJAT! Nyt rauhoitutaan. Kumpikaan teistä ei pärjää ilman toista.
Tauko.
PETTERI: Miettikää nyt. Ilman joulua Pukkeineen ei olisi lahjojakaan. Lahjatuotanto puolestaan on kiritty niin äärimmilleen, ettei päivääkään vuodesta ole vara hukata. Tuottajan vaihtamisesta juontuvalla tilapäisseisokilla olisi arvaamattomat seuraukset! Halusitte tai ette, olette toisillenne korvaamattomia. Ilman yhtä ei ole toista.
Tauko. Liikehdintä on asettunut. Petteri purkaa loppuun puhuttelemalla fyysisesti latautuneen tilanteen.
PETTERI: (Tuottajalle) Et voi rusikoida Pukin naamaa nyrkillä. Perheväkivalta vasta skandaali olisikin. Muusta kyllä selvitään.
PETTERI: (Pukille) Hellitä otteesi rintapielistä. Logistiikkatonttu on kyllä kunnossa.
PETTERI: (Tuottajalle) …eikö vain?
TUOTTAJA: Hän vain lähti spontaanisti pilkille joenuomaan. Vannon, etten ole koskenutkaan häneen!
PETTERI: Paiskatkaapa nyt reilusti tassua joulun kunniaksi!
Tauko. Ei elettäkään.
PETTERI: Tai sitten voitte vain jatkaa tuota hiljaista vihanpitoanne, kuten edellisinä jouluina.
Tuottaja poistuu paikalta sanaakaan sanomatta. Pukki lysähtää tuoliin, Petteri perässä.
PUKKI: Minkä saatanan takia minä tätä työtä teen?
PETTERI: Pukki! Hieman joulumieltä nyt, hei! Siemaus on suun siunaus.
Pukki katsoo Petteriä murhaavasti. Petteri laskee kohotetun viskilasinsa takaisin pöydälle. Kohta Pukki alkaa tutkiskella ja pyöritellä apaattisesti lahjaansa.
PETTERI: Kuule, ei viitsitä murjottaa. Ajankuva on vain tämä. Me tuotamme nykyisin iloa materian kautta. Olemme rattaita jossain isommassa, jolle ei ole enää stoppia. Et voi taistella tuulimyllyjä vastaan. Emmehän me voi vain räjäyttää koko organisaatiota sisältä käsin.
Pukin ilme kirkastuu. Pian hän pyöräyttää fidget spinneriä lujasti, läväyttää sen käsistään pöydälle ja alkaa kaivella puhelinta tilalle. Petteri nousee tuolilta seuraamatta lainkaan Pukin touhuja.
PETTERI: Olkoon. Jos et ole juttutuulella, niin ei sitten. Käyn tyhjentämässä rakkoani.
Petteri poistuu. Pukki soittaa puhelun.
PUKKI: Aikatonttu? Missä olet? Ai, aivan nurkan takana! Mainiota! Niin! Niin, siitä pitikin puhumani. Tuo se tänne Koskenkorvatunturiin.
Aikatonttu tuo suuren paketin, joka oli taannoisessa lähetyksessäkin mukana. Pukki nostaa mystisen kapselin paketin päältä, raottaa pakettia ja tutkii hämäräperäisiä punaisia pötköjä.
PUKKI: Vielähän se on toimintakuntoinen ensi vuonnakin?
AIKATONTTU: Voin toimittaa paketin mihin tulevaan ajankohtaan vain toimituksen ikääntymättä päi-vää-kään.
PUKKI: Mainiota!
Pukki nostaa pötköt huolellisesti takaisin pakettiin, sulkee laatikon ja alkaa varovasti nostaa mystistä kapselia takaisin paketin päälle.
AIKATONTTU: Varovasti sen kytkimen kanssa! Kevytkin painallus voi riittää. Tiedätkö… en koskaan ymmärrä, miksi haluat lähettää joka joulu tulevaisuuteen toimintakykyisen pommin.
PUKKI: Juuri tuota sinussa luotettavuutesi ohella rakastan!
AIKATONTTU: Ai mitä?
PUKKI: Etteivät ihan kaikki tontut ole pajassa, niin sanoakseni.
Aikatonttu tuijottaa tyhmänä.
PUKKI: Äh, ei mitään. Entä se toinen paketti?
Aikatonttu ojentaa Pukille pienen paketin, jonka Pukki sujauttaa nopeasti povitaskuunsa.
PUKKI: Kiitos! Ja sama toimituspaikka ja -aika ensi vuonna tälle isolle.
AIKATONTTU: Toimitus saapuu salamannopeasti ja sekunnilleen studioon kaikkien käskyläistesi keskelle!
PUKKI: Kuten aina.
Aikatonttu kiirehtii paketteineen paikalta juuri Petterin palaillessa.
PETTERI: Mitäs tuo oli?
PUKKI: Ei mitään. Jätän yllätykseni ensi vuoteen.
PETTERI: Aina niin vaatimaton. Voisit sinäkin joskus kuormasta syödä. Tiesithän, että altruismi on tie Saatanan sänkyyn?
PUKKI: No nyt.
PETTERI: Oikeastikin. Jollet koskaan relaa ja ota jotain pröystäilevää itsellesikin, miten selviät tässä maailmassa?
PUKKI: Minulla on keinoni…
Pukki puristaa huomaamattaan povitaskuaan takin läpi.
PETTERI: Niinpä niin.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Pukin ajatukset harhailevat jo jossain muualla.
PUKKI: Käynpä itsekin tuolla ”hotelli Helpotuksessa”.
PETTERI: Täytyykö tulla pyyhkimään?
PUKKI: Katsotaan.
Pukki poistuu.