humalassa sinusta
se alkoi huomaamatta
niin kuin aina sanotaan
karkasi käsistä
pienin erin
piilossa
aloin tissutella iltaisin
harmittomasti
kun silmä vältti
nykyisin silloinkin,
kun ei välttäisi
makaan unettomana sängyllä
kännykästä tuleva valo polttaa silmäni karrelle
siitä eteenpäin kaikki onkin jo yhtä menetettyä kuloa
naputtelen viestiä
jotta huomaisit
saattaisit kysyä
”mitä kirjoitat tähän aikaan?”
vastaisin
että ”afdyliuao eusnthaknthaoet”
eihän minulla mitään asiaa ollut
kunhan toivoin, että huomaisit minut
puoli neljältä aamuyöstä
aamut ovat unohtaneet minut
nopea käynnistys
kiiltokuvia kohmeeseen
uskottelen hetken eläväni elämää sinua varten
ja saan taas aihetta jatkaa seuraavan
yritän koota ajatuksia töissä
ajatukset kokoavat minut
tuudittavat raskaan pään telakalle käsien varaan
saattavat toisen matkaan
puhaltavat pasaatituulia mielen purjeisiin
kärpänen kapteeniksi
seitinohuelle seikkailulle
mikä voisi mennä vikaan?
niin
mikä voisi
…
hei
olen ville
rappioromantikko
niin sanoakseni
olen ollut nyt kuivilla
kolme tuntia
neljätoista minuuttia
viisikymmentäseitsemän sekuntia
ajattelematta häntä
kutkuttavan salakavalaa on se hurmos
pako todellisuuden kahleista
siitä, mikä ei ole läsnä
mutta verhoaa minut silti mukaansa
kietoo toisiin kahleisiin
kiertää pääni suloiseen syleilyynsä
tähtitaivaan harsojen hellän tukahduttavaan ristiinkuristukseen
pahinta on kuitenkin sekakäyttö
ei hän yksin
vaan kaikki se
mistä
miten
mihin
voisimme yhdessä ponnistaa
jos vain antaisin kaikkeni…
ne ajatukset
vasta ovat sekoittaneet pääni
0 kommenttia