Kumpulan villieläinpuiston teatterijaosto ylpeänä esittää kahdessa aikatasossa kulkevan joulujännärin vailla vertaa (sekä vailla joulua ja jännäriä). Seuraa kanssamme jatkotarinaa pala kerrallaan tai käy kurkkaamassa näytelmä vielä ensi lauantaina 9.12. Kuopion ylioppilasteatterin esittämänä! Spoiler alert!
Hahmokavalkadiin kuuluvat seuraavat hahmot, joiden tilalle voit omatoimisesti luettuna kuvitella päässäsi mitä mikkoleppilampia halajatkaan:
Menneisyyden ja nykyisyyden versioina
– Pete laivansa aikanaan kadottanut merirosvo
– Mikko satamakapakan omistaja
– Isabella Mikon tytär
Lisäksi
– Kake kohtalon keinuttama kulkuri
– Ahti viaton nuorimies
– Pekka perämies
Esityksen aikana kuullaan mahdollisia raakilevetoja pienoismusikaaliin kyhätyistä kappaleista, joten muistattehan sulkea matkapuhelimenne näytöksen ajaksi. Nyt alkaa!
Satamakapakka, nykyisyys
Kapakassa Mikko, Pete ja kapakan asiakkaita, joita Pete yrittää reissulleen värvätä.
PETE:
Mistä siivet selkään saisin
vanhat haaveet tavoittaisin
mi’ ulapalla purjeita nostaa?
Rinnassani arpi pieni
kulkee hauras elontieni
vain tarkoitusna kyteä ja kostaa
Uskotullein kuoppaa kaivan
perämiehein vei mun laivan
päin avomerta kalpani kuroo
Vaan ei kauas miekka yllä
siksi pyydän – maksan kyllä
jahdataan tuo kelvoton uroo
Revin hältä rintaa auki
kunnes lientyy raju tauti
kuulla saan taas purjeiden äänen
Jos vain kannel’ Isabellan
saisin jälleen tanssahdella
sulle kultaa kannan maailmani äären
MIKKO: Alapa taas vetää.
PETE: Bisneksiä minä vain…?
MIKKO: Alat olla taas häiriöksi asiakkaille.
PETE: Pyydän, yksi kolpakko herrasmiehelle tässä! Piikkiini…?
Pete ajetaan kadulle.
ASIAKAS: Olisit antanut miekkosen puhua. Tiedä miten hupaisa tarina olisi ollut kerrottavanaan.
MIKKO: Huumorini on jo huventunut ajan saatossa.
Kadulla, nykyisyys
Pete nuuhkaisee paitaansa tynnyriin nojaten. Kake nuokkuu toisella laidalla.
PETE: Että pitikin sattua.
KAKE: Mistäs sinä siihen tupsahdit?
PETE: Minä olin vain vailla… laivaa.
PETE: Tuota… turha varmaan puhuakin… kuule, et sinä tietäisi…?
KAKE: Laivaako? Phahah! Ihan yhtä paljon minulla merikelpoisia ruuhia on kuin sinulla kirkasta kolikkoa tälle kulkijalle!
PETE: Ettet vain anna ulkonäön pettää! Olen Pete Myrskyntuoma, seitsemän meren kauhu!
KAKE: Jaa. Kake. Kai se tutulta kuulostaa, kun oikein miettii.
KAKE: Mutta eikö siitä ole jo aikaa?
PETE: Ennen minut tunnettiin joka satamassa. Ja missä ei tunnettu, tultiin tuntemaan…
Mitä miekkoselle oikein kävi? Miksi tarina jätettiin kesken juuri aikahypyn kynnykselle? Onko Delorean turvallinen auto ajettavaksi? Mitä tapahtuu, jos jouluna ei ole lunta? Yhteen tai useampaan näistä visaisista kysymyksistä kuullaan vastaus jossain tarinan seuraavista osista.