Näyttelijät alkavat tehdä jotain. Heille ei anneta ennakkomääreitä, vaan tekeminen herää hetkestä ja heidän on löydettävä hetkessä yhteinen sävel. Yhteisenä kielenä heillä on ainoastaan siansaksa.
Kun yleisöstä kuullaan läpsäytys, vaihtuu yhteinen kieli lennosta suomeksi kesken lauseen ja kaikille valkenee, kuinka yhteinen käsitys näyttelijöillä tekemisestään oikein olikaan. Jollei jo ollut, näyttelijät pyrkivät viimeistään tässä vaiheessa kuromaan toistensa käsitykset yhteisestä tekemisestä kiinni, mikä synnyttää koomisiakin tilanteita.
p.s. Toimii myös näkymättömänä teatterina Neulamäessä. Läpsäytyksen voi tällöin vaihtaa myös puukonviiltoon.