Nunnaluostari

Ei Apinaorkesterin joulukalenteria ilman tarinaa! Tällä kertaa näemme näytelmäkappaleen Nunnaluostari. Tervetuloa keväällä Kuopioon katsomaan Kuopion ylioppilasteatterin Räiskäleet-pienoisnäytelmäesityksiin, mitä eri työryhmät ovat tästä ja muista näytelmäteksteistä saaneet aikaan!

Tämän jutun myötä on syytä toivottaa hyvät uudet vuodet ja blahblah ja blööblöö ja uusia luovia tuulia jälleen joulukuussa.

---

Hahmoja

abbedissa: syrjäytyvä johtaja
Paulietta: abbedissan avustava käsi
Helena: pääanarkisti
Henrietta: totunnainen kärsijä
Mariella: tunnollinen tuomioonpanija
Petra: rollikello
Marissa: rivinunna
Susanna: rivinunna

Kohtaus 1

Nunnaluostari. Hyvänä mielikuvana Kubrickin leffojen jykevä synasoundi ja hivenen Game of Thrones -henkinen valtaistuin, jolla istuu abbedissa. Sisar Paulietta astuu sisään.

PAULIETTA: Hyvää huomenta, abbedissa.

ABBEDISSA: Hyvää huomenta, sisar Paulietta. Joko muut ovat valmistautuneet aamurukoukseen?

PAULIETTA: Eivät vielä, abbedissa.

ABBEDISSA: Mitä minä oikein teen heidän kanssaan? Käy herättämässä. Heidän sielujensa tulee vahvistua Jumalan sanasta!

PAULIETTA: Kyllä, abbedissa.

Paulietta käy noutamassa toiset. Käyvät istumaan vaatimattomasti penkillä ja julistavat aikansa Herran sanaa.

ABBEDISSA: Ja sitten ilmoitusluontoista asiaa: joku on oikaissut rohtopihan läpi ja penkin nurkassa on jalanjälki. Kuka?

HENRIETTA: S-se taisin olla minä.

ABBEDISSA: Että mitenkä?

HENRIETTA: Se taisin olla minä… abbedissa.

ABBEDISSA: Sitähän minäkin. Tiedätkö, mitä moisesta holtittomuudesta seuraa? Timjamin varsi oli vioittunut.

HENRIETTA: Onhan meillä muutenkin riittämiin timjamia talveksi…

Abbedissa mulkaisee.

HENRIETTA: …abbedissa.

ABBEDISSA: Se oli Jumalan luoma varsi, jonka häpäisit! Eikö sinulle mikään ole pyhää?

HENRIETTA: Pieni oikaisu vain, abbedissa.

ABBEDISSA: Ken Jumalan asettamalta polulta poikkeaa… kymmenen raipaniskua ja Ave Mariaa!

MARIELLA: Kyllä, abbedissa.

Mariella vie alkuun hieman vastentahtoisen ja epäuskoisen Henrietan pois ruoskittavaksi. Abbedissa napsauttaa sormiaan ja Paulietta ohjaa abbedissan tuolissaan pois.

ABBEDISSA: Viisitoista minuuttia omaehtoista hartautta ennen yrttitarhakomennusta. Soitatutan kelloa. Ja muistakaakin kunnioittaa Jumalan luomakuntaa!

Abbedissan poistuttua luostarissa raikaavat ruoskinnan äänet, jotka häiritsevät nunnien rukousta rivissä. Lopulta hiljaisuus rikkoutuu.

PETRA: Kiinnostaisipa tietää, mihin Henrietalla tuli sellainen kiire.

MARISSA: Etkö kuullut iltahiljentymisellä? Hän raikkasi ullakkoa ja löysi jotain merkillistä.

PETRA: Mitä merkillistä Herran talossa nyt voisi löytyä?

MARISSA: Katso ympärillesi. Tämäkin kolkko kolo oli jotain aivan muuta ennen ristiretkiä. Paikkaa on sittemmin muutettu pala kerrallaan Jumalan tyyssijaksi, kun Herran töiltä on keretty.

PETRA: Viinikell…

MARISSA: Hys! Et saa sanoa! …vaan sitä ja paljon muutakin.

PETRA: Eikä tästä ole siis kerrottu abbedissalle…?

Henrietta ja Mariella palaavat riviin. Kuhina vaimenee hetkeksi. Petra on rauhaton, mutta pysyttelee kuitenkin vaiti. Henrietta vaikertaa hiljaa.

MARISSA: Minulla on yrttihaudetta, jos tarvitset, Henrietta.

HENRIETTA: Emme taida ehtiä. Ehkä lounaan jälkeen, jos olemme nopeita.

PETRA: Mitä oikein löysit eilen?

HENRIETTA: Jos vain nyt rukoillaan.

MARIELLA: Minuakin kiinnostaisi…?

Petra on jo kohottamaisillaan kättään.

PETRA: Sinäkin siinä…

MARIELLA: Kummanko posken käännän ensin? Noudatan vain sääntöjä.

MARISSA: Rukoilemisesta ei tule nyt yhtään mitään.

Henrietta vaientaa muut. Asettuu rukoukseen.

HENRIETTA: (kuiskaten) Iltarukouksen jälkeen, ullakolla. Katsokaa, että abbedissa on saanut unirohtonsa ensin.

Kello kumisee, poistuvat.

Kohtaus 2

Ullakolla. Henrietta hilaa arkun esille.

HENRIETTA: Tällaisen löysin muun roinan keskeltä.

PETRA: Mitä siellä on?

HENRIETTA: En saanut sitä auki. Symbolit kannessa ovat merkillisiä.

MARISSA: Tätäkö varten tänne nyt sitten piti tulla? Olisin voinut hyvin jäädä nukkumaan.

PETRA: Arkku auki!

Petra yrittää turhaan nyhertää lukkoa auki.

HENRIETTA: Sanoinhan.

Mariella kaivaa huppunsa suojista vanhan hiuspinnin.

MARIELLA: Näyttäkäähän!

PETRA: Olenkin aina miettinyt, miten hiuksesi pysyvät.

HENRIETTA: Sisar Mariella! Laittaudutko sinä Herran huoneessa? Jos vain abbedissa tietäisi…

Arkun äärellä kuhisee. Mariella onnistuu avaamaan lukon. Kaivelevat tavaroita.

HENRIETTA: …vanhoja kynttilöitä…

MARISSA: …hiiren pääkallo…

PETRA: …aapislauta…

MARIELLA: …mikä?

PETRA: Tällainen lauta, jossa on samoja merkkejä kuin kopioimissamme Raamatuissa.

MARIELLA: Olen joskus kuullut, mitä tällä tehdään.

MARISSA: Mistä?

MARIELLA: Ei sen väliä. Onkos täällä… kas, tämä saa kelvata.

Mariella asettelee nunnien keskelle ouija-laudan, mahdollisesti sytyttelee kynttilöitäkin.

SUSANNA: Minusta tuntuu, että sisar Mariellalla on ollut melkoinen elämä ennen asettumistaan…

MARIELLA: Oi suuret henget, kuulkaa meitä!

PETRA: Ai mitkä henget? Eikö Pyhiä henkiä ole vain…

MARIELLA: Äh, leiki nyt vain mukana.

MARISSA: Minua hieman arveluttaa…

MARIELLA: Täältä iäisyyteen, kutsun teitä! Antakaa merkki!

Hiljaista. Mariella ohjaa jokaisen kädet ouija-laudalle merkin päälle.

MARIELLA: Toistan: antakaa jokin merkki! Edes yksi kirjain!

Hiljaista. Mariella alkaa hymistä, pian muutkin perässä kuka ryhmäpaineesta, tylsistyneisyydestään tai totisemmin. Porukka nytkähtää ja merkki liikahtaa. Hajaantuvat pakokauhun vallassa.

Kohtaus 3

Kopioivat luostarissa Raamattuja, asettelu pöydillä kuin luokkahuoneessa. Abbedissa kiertelee väleissä ja ohjeistaa kirjoituksessa. Keskustelu kaartelee pöytäriveissä sopivissa raoissa abbedissan kiertelyn rytmittämänä.

MARISSA: Mitä ihmettä se eilinen oikein oli?

PETRA: Ei ainakaan Jumalan töitä, se on vissi.

HELENA: Ei tehdä sitä enää toiste.

MARIELLA: Eikö teistä tuntunut, että henki oli läsnä?

PAULIETTA: Mutta millainen henki? Saatanan töitä.

KAIKKI: Shh!

HENRIETTA: Sisa.. siis Mariella on oikeassa! Olemme lusineet täällä kuin pierua pidätellen parhaimmat jo 20 vuotta, ja mitä se on meille antanut?

PETRA: Kalligrafiaa!

MARISSA: Hiljaisuutta!

SUSANNA: Nuhteettomuutta!

PAULIETTA: Ilmaisen lounaan!

HELENA: Selibaatin!

HENRIETTA: …mutta hengellisyyden osalta?

SUSANNA: Näin kerran jonkun oudon unen, jossa porkkanavelliin oli eksynyt kiviä.

HENRIETTA: Nyt jumalauta! Kohtasimme jotain elämää suurempaa. Ymmärrättehän, että on kutsumuksemme ja velvollisuutemme selvittää, mistä oikein on kysymys?

MARIELLA: Aamen, sisar!

Henrietta nousee tuolille.

HENRIETTA: Tänä iltana menemme takaisin, vaikka minun pitäisi raahata paikalle jokaikinen teistä.

MARISSA: Aamen!

PETRA: Mutta entäpä jos se onkin jumalanpilkkaa? Jos kutsummekin vääriä henkiä?

SUSANNA: Mutta ainakin henkiä yhtä kaikki…

HENRIETTA: Ne henget Jumala on halunnut löydettäväksemme! Ajattele mahdollisuuksia!

PAULIETTA: Aamen! Jos voimmekin ottaa yhteyttä johonkin korkeaan voimaan ja kysyä jotain!

PETRA: Mitä tuo korkea voima oikein taitaa?

HENRIETTA: Aivan sama, onpa vaihtelua! Sinulle, orporukka, ehkä yhteys vanhempiin…

Yltyvät seisaalleen yksi kerrallaan abbedissan silmän ja korvan edelleen välttäessä.

SUSANNA: Aamen!

HENRIETTA: …tai sinulle syy polvirikkoosi…

PAULIETTA: Aamen!

HENRIETTA: …tai ihan vaikka tarjoutuisi vain tilaisuus manifestoida lounasvellistä jotain hyv…

ABBEDISSA: MANIFESTOIDA!! Mitä nykyaikain hupatusta! Jumalaton rukous! Mihin oikein olet hylännyt Jumalasi?

Vajoavat paikoilleen. Pystyyn jäänyt Mariella korjaa asentoaan ja ojentaa kätensä Henrietalle laskeakseen hänet alas.

MARIELLA: Kymmenen?

ABBEDISSA: Viisikymmentä!

Mariella alkaa saattaa Henriettaa tutulle kurituspaikalle.

Kohtaus 4

Ullakolla. Taustalla nunnat kujertelevat kuin pahaiset koulutytöt. Mariella ja Henrietta saapuvat keskenään jutustellen.

HENRIETTA: Pakkoko sinun oli taas niin tosissasi ruoskia?

MARIELLA: Mitä siitäkin tulisi, jos abbedissa tekee pistotarkistuksen? Joutuisin ruoskittavaksi itsekin! En tee sääntöjä, noudatan vain niitä.

HENRIETTA: Ei kai hipiäsi niin herkkä ole?

PETRA: Sisaret! Olemmeko kaikki jo paikalla?

HENRIETTA: Siltä näyttää. Aloitetaan.

Sytyttävät kynttilät ja kaivavat ouija-laudan esiin.

MARIELLA: Henget, kuulkaa meitä! Tulkaa tuonpuoleisesta!

HENRIETTA: …tuonpuoleisesta…

Alkavat jälleen hymistä. Merkki liikahtaa ja Henrietta hypähtää ylös.

HENRIETTA: K! Sieltä tuli K!

Jatkavat. Tilanteesta irtaantunut Henrietta luettelee seisaaltaan kirjaimia.

HENRIETTA: U! Voisiko olla ”Kuinka”? Tai… ”kuolema”? Ja nyt R! ”Kurja”? M? Nyt en oikein enää… S… Q…

PETRA: Ehkä se on kielillä!

MARIELLA: Tai unohdimme kysyä hengiltä jotain!

MARISSA: Niin! Ehkä voisimme manifestoida siihen lounasvelliin lisää makua.

SUSANNA: Se ei kyllä kuulosta kysymykseltä.

MARIELLA: Henget! Miksei meillä ole mitään kysyttävää?

PAULIETTA: Tuo on typerä kysymys…

Jäävät kinastelemaan kuin pahaiset teinit, milloin kukakin lautaa operoiden ja kysymystä jankkaamaan jääden. Henrietan huomio sen sijaan on jo kääntynyt toisaalle. Hän löytää arkun pohjalta pari nukkea.

HENRIETTA: Tässä on jotain tuttua.

HELENA: Toden totta!

PETRA: Minä en oikein näe…

HELENA: Katsos! Jos otan tumman nenäliinan ja kietaisen sen päälle…

PETRA: Abbedissa!

HENRIETTA: Kuin kaksi marjaa!

Henrietta yrittää kohottaa nukkea ilmaan, mutta liike seisahtuu ruoskaniskuilta kivuliaaseen kylkeen.

MARISSA: Löysin arkusta neuloja. Osa on kiinni tässä nukessa.

MARIELLA: Ovatpa nämä omintakeisia neulatyynyjä!

HENRIETTA: Minulle tulee vähän outo olo näistä.

MARIELLA: Nyt voit manifestoida, miten kostaisit abbedissan määräämät ruoskimiset!

HENRIETTA: Minä… en…

PETRA: Älä sano, ettei ajatus ole joskus käynyt mielessäsi. Mielikuvituksissasi!

HENRIETTA: No… kyllä, mutta… pahansuopia ajatuksia…

MARISSA: Harmitonta leikkiä!

HENRIETTA: No jos nyt sitten…

Henrietta työntää neulan nuken kämmenestä läpi. Kuuluu kaukaista vaikerrusta. Laudan äärelle unohtuneet nunnat innostuvat henkien viimein vastanneen omalla äänellään.

MARISSA: Käytä sitä seuraavaksi kynttilän liekin yllä!

HENRIETTA: En minä, huoliteltua käsityötä sentään. Vaan onpa tosissaan elävä.

Henrietta ristiinnaulitsee aikansa leikittyään nuken arkun laitaa vasten käsistä. Hykertelevät ja jatkavat laudan ääressä.

Kohtaus 5

Seuraava aamu. Nunnat alkavat olla koolla luostarissa.

MARIELLA: Hyvää huomenta, sisar Helena.

HELENA: Hyvää huomenta, sisar Mariella.

HENRIETTA: Olisinpa voinut vielä jäädä makoilemaan.

HELENA: Ehkä olisitkin. Missähän abbedissa viipyy?

PETRA: Ei kai hänelle…

Abbedissa saapuu Paulietan saattamana paikalle stigmat käsissään voipuneena ja tuskissaan.

ABBEDISSA: Sisaret! Tämä on merkki Jumalalta!

HENRIETTA: Ju.. Jumalalta?

ABBEDISSA: Minut merkittiin viime yönä. Jumalan lapseksi, niin kuin poikansa ikään.

PETRA: (kuuroille korville) Meidän on kerrottava totuus!

ABBEDISSA: Sisareni… Sisareni! Niin! Rakkaat sisaret! Teidätkin tullaan merkitsemään!

SUSANNA: Häh?

ABBEDISSA: Olemme sisarina yhtä, Jumalan lapsia. Meidän täytyy naulita teidänkin kätenne. Käsi kädessä, kaikki yhtä.

HELENA: Mitähän tuokin höyryää…

MARIELLA: En kyllä vaarnojani ole ihan tähän tarkoittanut.

PETRA: Kyseessä on väärinkäsitys!

ABBEDISSA: Tulkaa, sisaret! Älkää pelätkö! Käykää Jumalan tykö.

Abbedissa alkaa johdattaa joukkoa Henrietalle tuttuun suuntaan kidutuskammion suuntaan, kun Petra ottaa askeleen hänen eteensä.

PETRA: JUMALA EI SINUA MERKINNYT! Se oli kaikki meidän syytämme.

ABBEDISSA: Mitä?

Mariella asettuu Petran ja abbedissan väliin. Alkaa hymistä peittääkseen Petran äänen. Pian muut nunnat liittyvät hyminään yksi kerrallaan yhtenä rintamana. Petra astuu nunnamuurin läpi abbedissaa vastaan ja alkaa hymistä itsekin. Abbedissa karkotetaan luostarista lopulta yhteistuumin.

Kohtaus 6

Aikaa vierähtänyt. Valtaistuin tyhjillään (jos näyttämökuvassa), sisaret muutamaa lukuunottamatta toimettoman joutilaina ja velttoina.

MARIELLA: Entä jos taas tökittäisiin abbedissaa?

SUSANNA: Mitä iloa siitä on?

MARISSA: Niin. Emme edelleenkään näe hänen reaktioitaan.

MARIELLA: Niin…

HENRIETTA: Entäpä ouija-lauta?

PETRA: Kaivetaanko sieltä seuraavaksi arvuutteluun ”grausk” vai ”kröst”? Jippi-vitun-juu!

Paulietta potkaisee lautaa.

PAULIETTA: Olisiko aika tunnustaa, että tämä ei oikein toimi?

SUSANNA: Miten niin?

PAULIETTA: Tätä joutenoloisuutta on nyt jo nähty muutama kuukausi. Lounasajat eivät pidä saati lounaat valmistu, yrttitarha on näivettynyt ja lähestyvä talvi alkaa askarruttaa. Teennäinen tasavertaisuus saa aikaan sen, ettei kukaan oikein aktiivisesti edistä arkea.

MARISSA: Totta! Mitä oikein ehdotat?

PAULIETTA: Jotain muutosta.

SUSANNA: Kuten…?

PAULIETTA: No, en vielä oikein tiedä itsekään. Ehkäpä… jos voisimme vaikka perustaa yhteistuumin äänestämällä keskuudestamme hallinnon, joka koordinoisi näit..

Etualalle astellut Paulietta nytkähtää äkkiä hallitsemattomasti. Kuuluu luiden rutinaa, Paulietta kiemurtelee tuskaisesti ja käsi kiertyy pystyyn ilman omaa tahtoa. Helena kävelee varjoista esiin voodoonukkea käsitellen.

HELENA: Me olemme ja pysymme yhdenvertaisina. Se, kenellä tulee ensimmäisenä nälkä, voi vapaasti valmistaa ruuan. Muillekin, jos huvittaa. Porkkanoita riittää vielä kellarissa, vaikka kuivaliha jo hupenikin. Yrtit puolestaan voi joku istuttaa seinustalle, jossa ne eivät ole kenenkään kulun tiellä ja kastelukin hoituu katolta tippuvan veden myötä. Viljelköön se rohtoja, kenen jäseniin vilu ensimmäisenä käy. Minua ei ainakaan enää pompotella. Onko selvä?

PAULIETTA: Riittävätkö ne juureksetkaan koko talveksi? Säännöstely ja ennakointi olisi monin paikoin ihan suot…

Helena vääntää nukkea kovemmin. Luut rutisevat ja Paulietan asento kiertyy.

HELENA: Olemme ristinusko- ja hallintorakennevapaa kommuuni. Tasaveroinen anarkia! Onko selvä?

PAULIETTA: S-selvä!

Helena päästää Paulietan ja katsahtaa ympärilleen, jolloin muut nunnat hajaantuvat peloissaan paikalta.

Kohtaus 7

Paulietta kitkee rikkaruohoja yrttitarhassa. Mariella kumartuu avuksi, kuikuilee hetken ympärilleen. Keskeyttävät kuiskintansa jossain välissä tai parissakin Helenan kävellessä ohi.

MARIELLA: Hoituuhan tämä näinkin.

PAULIETTA: Hoituu toki. Mitä nyt vain reilusti myöhässä koordinoimattomana.

MARIELLA: Et kai vain arvostele yhdenvertaisuuttamme ja vapauttamme?

PAULIETTA: Pois se minusta.

MARIELLA: Niin minustakin. Eläköön anarkia!

Kitkevät hetken.

MARIELLA: Vaan emmekö asetu vapaaehtoisina muista eriarvoiseen asemaan?

PAULIETTA: Varsinainen rohtopuolue koolla.

MARIELLA: Voihan sitä niinkin nimittää. Kun nyt ensimmäisenä paikalle satuimme näitä korjaamaan.

PAULIETTA: Niin. Haluaisikohan Henrietta… hm… vaikka potea nälkää aina ensimmäisenä?

MARIELLA: Niin on vaikuttanut usein olevankin. Voisi kysyä, jos häntä vaikka huvittaisi valmistaa ruokaa nälän yllättäessä aina useammallekin.

PAULIETTA: Koordinoimatta, hallitsematta?

MARIELLA: Tietenkin. Emmehän tietenkään…

PAULIETTA: Emme…

MARIELLA: Spontaanista toiminnasta käsin vain…

Kohtaus 8

Nunnat koolla yhteisen ruokapöydän äärellä. Voi hakea viimeisen ehtoollisen asetelmaa. Helena toisessa reunassa, Petra hänen vierellään ennen muuta porukkaa.

HENRIETTA: Jokainen korjatkoon oman lautasensa keittiöön sitä mukaa, kun on syönyt.

MARIELLA: Minä voin hoitaa tiskit.

HELENA: Kauan eläköön anarkia! Tiesinhän, että arki alkaa sointua ihan vapaaehtoisuudesta käsin. Kaikki vain alkoi toimia järjestäytymättä, kun se viimein mieliin iskostui.

MARISSA: Kiitos ruuasta!

MARIELLA: Minulta myös kiitokseni. Kiirehdin ottamaan lautasia vastaan.

HELENA: (vierelleen Petralle) Oliko herneissä jotain vialla, sisar?

PETRA: M-miten niin?

SUSANNA: Kiitos!

HELENA: (vierelleen Petralle) Niin moni näyttää jättäneen syömättä osan herneistä.

Petra haukkaa hermostuneena pari. Henrietta poistuu.

PETRA: Oikein… maittavia ovat.

PAULIETTA: Olipa hyvää.

Helena ja Petra jäävät lopulta kahden. Petra silmäilee tuoleja pöydässä. Haukkaa vielä silmäiltyään yhden herneen ja alkaa kiiruhtaa muiden perään, kun Helena tarraa ranteesta kiinni.

HELENA: Mitä on tekeillä?

PETRA: En… minä… anteeksi. Minut pakotettiin! He toimittavat hiljaisia vaaleja.

HELENA: Vaaleja? Selitä!

PETRA: Keittiössä lasketaan tänään vaivihkaa palautuvat herneet. Palautuva lukumäärä ilmaisee istumapaikan, jonka haltijalle ääni kohdentuu.

HELENA: Tätäkö käytävillä on kuiskittu valvovien silmieni alla?

PETRA: Korvasta korvaan ja nunna nunnalta, kun yhteinen kokoontuminen herättäisi liiaksi huomiota.

HELENA: Ketkä kaikki ovat mukana?
PETRA: Kaikki.

Helena silmäilee tuoliriviä, nykäisee Petran lautasta lähemmäs ja kahmaisee herneet lautaselta suihinsa. Sylkäisee yhden takaisin Petran lautaselle.

HELENA: No… sittenhän sinulla ei varmaan ole ongelmia toimittaa omaa ääntäsi?

Petra kiiruhtaa keittiöön. Helena jää istumaan mietteissään pöytään. Valot himmenevät.

Kohtaus 9

Luiden katkeamisen, huutojen ja tuleenleimahduksen ääniä pimeässä. Seuraava päivä. Kellot soivat. Nunnat alkavat saapua koolle ripeähkösti tipottain.

HENRIETTA: Rakkaat ystävät! Surukseni on kerrottava, että sisar Paulietta on menehtynyt viime yönä.

MARISSA: Kauheaa!

SUSANNA: Miten?

HENRIETTA: Hänen sänkynsä oli syttynyt tuleen.

PETRA: Tuleen?

MARIELLA: Mahdotonta!

HELENA: Henkiolennoilla on oma tahtonsa.

SUSANNA: Niinkö päätyi tuleen korkeimpien tahdosta?

PETRA: Häntä jäädään kaipaamaan.

MARISSA: Siunattu Paulietta.

Hätkähtää sanavalintaansa, jää odottamaan Helenan reaktiota.

HELENA: Korkeimmat ovat hänet valinneet. Voi, siunattu Paulietta!

Nunnakatras vienosti hätkähtää Helenan sanavalintaa.

HELENA: Ehdotan, että sitoutumattomassa yhteisössämme hänet julistetaan pyhimykseksi.

MARISSA: Pyhä Paulietta!

HENRIETTA: Siinä on kaunis sointu.

MARIELLA: Todella on!

SUSANNA: Kannatetaan!

MARISSA: Tarvitsemmeko ääntenlas… siis…

HELENA: Ei kai kukaan teistä vain uskaltaisi vastustaa?

SUSANNA: Emme!

PETRA: Minä jään kaipaamaan häntä.

HELENA: Ensimmäisenä ja tärkeimpänä pyhimyksenämme voimme varmaan muistaa häntä… manifestoidessamme henkiolennoilta.

MARISSA: Hieno ja kannatettava idea. Nyt manifestoimisillamme on merkitys!

SUSANNA: Minäkin kannat… siis en uskalla vast… en vastusta.

MARIELLA: Voisimmeko ehkä muistaa häntä muutenkin?

SUSANNA: Minä voin sytyttää hänen muistolleen kynttilän joka ilta. Merkiksi menehtymistavasta.

MARISSA: Ja minä voin sammuttaa sen, ettei käy vahinkoa.

HELENA: Hienoa! Hakekaa kynttilöitä.

Parivaljakko poistuu.

HELENA: Meidän täytyy omistautua surutyöhön.

HENRIETTA: Voinko olla tässä lohduttomassa onnettomuudessa jotenkin avuksi?

HELENA: Muistotilaisuus vaatii kukkia.

HENRIETTA: Lähden välittömästi katsomaan.

Henrietta poistuu.

HELENA: Julistan välittömästi kahden viikon suruajan. Vähintään – pidennetään tätä tarvittaessa. Heräämme joka aamu hämärän aikaan muistelemaan kaikessa hiljaisuudessa tunniksi Pauliettaa. Päivän ohjelma on tiivis, joten vuorollaan kutsutaan kukin keittiöpalvelukseen valmistamaan aamupalaa. Ei kuitenkaan mitään pröystäilevää – niinhän Pauliettakin olisi varmasti toivonut. Meidän tulee pidättyä surussamme kaikesta mielihyvästä. Itse asiassa vain kärsimyksen ja pidättyväisyyden tiellä voimme olla vakuuttuneesti oikealla polulla. Aamupäivällä valmistamme pamfletteja levitettäväksi, jota seuraa vaatimaton ja lyhyt lounas. Jokaisen ruokailun yhteydessä osoitamme kiitollisuutta henkiolennoille. Ja iltapäivästä yrttitarhapalvelusta. Paulietta olisi halunnut luomakunnan kukoistavan – eikö lie hänen viime kädessä ollutkin. Niin usein hänet nähtiin pitämässä huolta omistaan! Illasta pidetään parituntinen manifestointia, jolla vahvistamme omaa usk… ymmärrystämme pyhästä Paulietasta.

Mariella tuijottaa Helenaa.

HELENA: Ja sunnuntaisin, sekä Paulietan hautauspäivänä, tarjoillaan lisäksi tilkkanen viiniä ja leipää. Osoitettakoon se olevan Paulietan verta ja lihaa.

PETRA: Siis kannibal…

HELENA: Muistathan varmasti kaiken, sisar Mariella? Vähän niin kuin ennen, mutta ilman päälle liimattuja uskontoja. Paulietta oli meille kaikille tosi; lihaa ja verta. Nöyrä, puhdas, rikkumaton. Ja…

Helena käy kaivamassa ruoskan.

HELENA: Ja jos joku pokkuroi… tiedät kyllä, mitä tehdä.

Helena ojentaa ruoskan Mariellalle. Mariella niiaa ja poistuu. Petra katselee ympärillään tyhjentynyttä huonetta.

HELENA: Sinä hölösuu saat kertoa, jos jotain on tekeillä tietämättäni.

PETRA: Vaan kuka julistaa Paulietan pyhimykseksi?

HELENA: Korkea-arvoisin.

Helena osoittaa sormellaan sivulle. Petra poistuu osoitettuun suuntaan ja tuo valtaistuimen.

Kohtaus 10

Paluu lähtöruutuun: Kubrick-sävyistä synasoundia. Helena istuu valtaistuimella abbedissana.