Olemme päässeet jo tarinamme toiseen osaan. Jännittävää! Jos tiivistahtinen sometus on sulattanut aivot, voit kerrata tarinan vielä edellisestä osasta. Tervetuloa aikamatkalle ja kohtaamaan kupletin kolmas osapuoli!
Satamakapakka, menneisyys
Kapakassa Mikko ja Isabella töissä sekä asiakkaita. Mikko kujeilee.
MIKKO: Varrohan, tyttäreni!
ISABELLA: Isä! Miten minä ikinä opin, kun sinä vain pelleilet?
MIKKO: Tätähän se on ruuhkailtoinakin, yhtä häiriötä. Minä vain vähän koulin, että osaat, kun tästä ukosta aika heittää.
ISABELLA: Noh! Et saa sanoa noin. En pärjäisi ilman sinua. En tuhanteen vuoteen.
MIKKO: Käyhän hakemassa kellarista lisää grogia. Tuolla kaivataan kohta lisää.
ISABELLA: Mistä ihmeestä sinä oikein sen tiedät? Jos vaikka olisivatkin jo juoneet tarpeekseen.
MIKKO: Ken mereltä palaa, ei mitään niin janoakaan kuin maan antimia.
ISABELLA: Kummia se tekee.
MIKKO: Paljastaa ihmisen todellisen luonteen. Sitä se tekee.
Isabella poistuu hymisten. Pete paukkaa sisään.
MIKKO: Mitäpä miehelle lasiin kaadetaan?
PETE: Ei ihan tuopponen riitä. Kuule, rommitynnyreitä olisin vailla takaasi. Meri kutsuu.
Pete paiskaa tiskille nyytin, jota Mikko tutkii häkellystä peitellen. Pete kuuntelee hyminää kellarista.
MIKKO: No, mikäs siinä. Tynnyristä saat kyllä varmaan puolet takaisinkin.
PETE: Tynnyreitä. Toinen tulee tuoreemmalle purrelleni. Jos jotain jää, pidä esimaksuna seuraavasta erästä. Jospa…
Pete on jo hypistelemäisillään tiskin yli tynnyriä.
MIKKO: Näistä tässä on jo laskettu juomaa. Minulla on tuolla takana täysiä. Ja vaunut. Isabella!
Takana, menneisyys
Isabella yrittää nostaa raskasta tynnyriä vaunuihin. Pete ulottuu hätiin ja heilauttaa raskaat tynnyrit kepeähkösti kyytiin.
PETE: Eivät tosiaan ole vajumaan päässeet. Vaan pääsisikös maistamaan, että on ehtaa tavaraa?
ISABELLA: Kiitos! Ja sinunhan omaisuuttasi nuo jo ovat.
Pete laskee leiliinsä rommia ja tarjoaa Isabellalle, joka kieltäytyy. Alkavat kulkea eteenpäin.
PETE: Oletkos ikinä maistanut?
ISABELLA: En.
PETE: Oletko ajatellut maistaa? Keinuttaa kivasti merellä vastakarvaan.
ISABELLA: E-en tiedä.
PETE: Vai ettet ihan tiedä…
ISABELLA: En ole ollut merillä.
PETE: Vai niin.
PETE: Hm. Kissa on tainnut koulia kieltäsi harvemmaksi.
ISABELLA: Mikä… tai siis anteeksi, saanhan kys…
PETE: Vai vielä kysyä?
PETE: Noh? Anna palaa!
ISABELLA: Mikä laivasi nimi on?
PETE: Niitä on nykyisin kaksikin. Vanhempi on aikojen takaa, mutta oiva kaljuuna! Nimesin hänet Maryksi valloitettuani ensimmäisen suuremman saaliin kuninkaallisesta laivastosta.
Isabella siemaisee hermostuneisuuttaan Peten leilistä lupaa kysymättä ja työntää leilin yhtä spontaanisti takaisin.
ISABELLA: Tohdinko edes kysyä, mistä uusi laivasi on saanut nimesi.
PETE: Jokin kaunis nimi olisi vielä keksittävä. Onko ehdotuksia?
ISABELLA: Isäni mielestä maailman kaunein nimi on Isab..ella.
PETE: Mikäs valloitus se sellainen on?
Isabella vaikenee häveliäästi.
Kadulla, nykyisyys
Pete on vaiennut häveliäästi.
KAKE: Noh! Esittäydyit kai itsekin…?
PETE: Alkaapa tulla kylmä. Minä tästä voisin… häiritsemästä…
KAKE: Juttelehan vielä lämpimiksesi! Ei minulla tässä minnekään kiire ole.
PETE: Eikö sinulla ole paikkaa, minne mennä?
KAKE: Täällä istun.
PETE: Tässä kurjalla kylmällä kujalla? Kuulehan! Entä jos majoittaisin sinut täksi yöksi?
KAKE: Minulla ei ole tiedossa sinulle laivaa. Enkä voi muutenkaan korvata asiaa.
PETE: Siltikin. Saan omani jostain toisaalta myöhemmin.
Pete avittaa Kaken pystyyn. Kulkevat.
KAKE: Tämä Isabella taisi olla ihan nätti nainen?
PETE: Kyllähän hän sellaistakin oli.
KAKE: Taisitte olla tekemisissä useamminkin?
PETE: Kyllähän sitä tekemisissä oltiin.
KAKE: Taisit rakastaa häntä?
PETE: Kyllähän m… Mitä sinä houkka oikein kyhäilet? Kaikkea sitä! Ei minulla ole muita rakkauksia kuin mereni.
KAKE: Seitsemät heilat.
PETE: Johan olet! Pitääkö tässä heti takaisin kääntyä? Hän vain toimitti rommia. Ja kävi joskus kannella. Ja joskus lyhyesti seilaamassakin…
KAKE: Mitähän isänsä mahtoi oikein moiseen tuumata? Luulisi herättäneen huolta, kun oma tytär noin pahaenteisen kuulussa seurassa kulkee.
PETE: Kyllä hän isältään luvan kuulemma kysyi…
Vai kysyikö? Juoko Kake kaiken Peten kahvimaidon? Kuka murhasi Olof Palmeen? Mitkä ovat ensi viikon lottonumerot? Pieninä lukukappaleina äärimmäisen huonosti cliffhangereiden rytmiin asettuva näytelmäkappaleemme jatkuu jälleen jossain seuraavassa luukussa.