Ikävä
pieni mytty ikävä ruokkii ikävääraottaa rintaaantaa äidin lämpöäjollekin niin viattomalle, puhtoiselletunteista aidoimmalle ikävä varttuu silmissäviekoittelee herkeämättömän huomionkuin varkainalkaa täyttää jokaisen päivän hallitsemattomalla jokeltelullaanjolta ei voi enää korviaan sulkea ennen kuin huomaakaanse löytää kantavat kädetja polvet,pian jo tukea seinästäja villin uteliaan katseen ja kun kädet käyvät turhiksikasvava ikävä löytää kahvansitten toisenkaivaa Lue lisää